Neuleen suunnittelu ei ole suoraviivainen prosessi

Neuleen suunnitteluun kuuluu sekä teoreettisia että käsin tehtäviä vaiheita.

Kun aloin hahmotella neuleen suunnittelun vaiheita, huomasin, ettei suunnitteluprosessia voikaan kuvata suorana polkuna alusta loppuun. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa kohtaa, josta suunnittelu aina alkaa.

Joskus lähtökohtana on tietty tyyli tai visuaalinen ajatus. Joskus lanka, jota haluat käyttää. Joskus tarve tietynlaiselle vaatteelle. Joskus kiinnostava rakenne, pintaneule tai yksityiskohta.

Näistä alkaa vähitellen muodostua kokonaisuus, jossa asiat vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa.

Millainen neule on tyyliltään?
Mihin sitä käytetään?
Millainen sen pitäisi olla päällä?
Miten haluttu rakenne vaikuttaa mitoitukseen?
Millainen lanka toimii ajatuksen kanssa?
Entä miten tiheys vaikuttaa kaikkeen tähän?

Tyyli toimii koko prosessin ajan visuaalisena suuntana. Näiden ajatusten ja valintojen pohjalta alkaa hahmottua ensimmäinen skissi.

Sen jälkeen suunnitelma siirtyy vähitellen paperilta ja ajatuksista käytäntöön. Tehdään mallitilkkuja, kokeillaan erilaisia rakenteita, tutkitaan tiheyksiä, lasketaan ja suhteutetaan.

Ja sitten neulotaan.

Mutta siinäkään kohtaa prosessi ei välttämättä ole valmis.

Mallitilkku voi muuttaa käsitystä langasta. Neulottu kokeilu voi paljastaa, ettei rakenne toimikaan odotetusti. Tiheys voi vaikuttaa mitoitukseen. Tai huomataan jotain, jota ei suunnitteluvaiheessa osattu ottaa huomioon.

Silloin palataan takaisin, tehdään uusi valinta ja kokeillaan uudelleen.

Suunnittele → tee → ihmettele → suunnittele uusiksi → tee uudelleen.

Suunnittelu ja käsillä tekeminen kulkevat koko ajan rinnakkain.

Alussa korostuvat ehkä enemmän havainnointi, visuaalinen ajattelu, tavoitteiden määrittely ja erilaiset suunnitteluvalinnat. Loppupuolella kädet ottavat suuremman roolin: kokeillaan, neulotaan, puretaan ja neulotaan uudelleen.

Mutta raja ei ole selvä.

Neuleen suunnittelu on jatkuvaa vuoropuhelua ajattelun ja tekemisen, teorian ja kokeilun välillä.

Olen viime aikoina purkanut neulesuunnittelun prosessia osiin ja miettinyt uudelleen, miten nämä asiat oikeastaan liittyvät toisiinsa. Miten niiden keskinäisiä suhteita voisi kuvata järkevästi? Ja ennen kaikkea: miten neulesuunnittelua voisi opettaa niin, ettei se näyttäydy vain joukkona irrallisia tekniikoita ja laskukaavoja – tai suoraviivaisena polkuna, mitä se ei ole.

Lopputuloksena syntyi oma tapani visualisoida neuleen suunnittelun prosessia.

Matematiikka on tietenkin tärkeä työkalu, mutta se ei ole suunnittelun ydin. Ydin on siinä, että oppii ymmärtämään eri asioiden keskinäisiä vaikutuksia ja tekemään niiden perusteella perusteltuja valintoja.

Tätä ajattelua harjoittelemme myös Oman neuleen suunnittelun verkkokurssilla.

Tavoitteena ei ole oppia suunnittelemaan yhtä tiettyä neuletta kerran, vaan hahmottaa neuleen suunnittelun kokonaisuus niin, että samaa ajattelua voi soveltaa yhä uudelleen – riippumatta siitä, mistä suunnittelu tällä kertaa alkaa.