Sari Ojalehto - porfolio
Neulesuunnittelija Sari Ojalehto
Käsityöt, erityisesti lankakäsityöt ovat elämäni suola. Olen tehnyt käsitöitä alle kouluikäisestä saakka. Minun juttuni on luoda itse, en käytä juuri ohjeita vaan luon enimmäkseen ”omasta päästä”.
Jotkut ideat tulevat visuaalisena mielikuvana, mitkä ei jätä rauhaan ennen kuin olen toteuttanut vision. Esimerkiksi Lehmus -huivin kuvio. Osa taas syntyy tehdessä, materiaalit ikään kuin kertovat miksi ne haluavat tulla.
Rakastan erilaisten mallineule- ja silmukkaoppaiden lukemista ja videoiden katselua. Osa näistä inspiroi luomaan jonkun silmukan ympärille kokonaisen asusteen. Pääsääntöisesti sovellan silmukoitakin oman maun ja tarpeen mukaan ja muokkaan niitä juuri minun juttuuni sopivaksi.
Minulla on insinööristaustaa, ja ehkä sieltä kumpuaa kokonaisuuksien ymmärtäminen, looginen ajattelu ja johdonmukainen eteneminen. Tästä on hyötyä, kun kirjoitan mallini ohjeeksi myös muiden ulottuville. Ohjeitani on kehuttu helposti ymmärrettäviksi, selkeiksi ja myös kauniiksi. Olen opettanut kursseilla, ja siitäkin olen saanut paljon kehuja ja kiitosta; huomioin osallistujat ja heidän tapansa oppia ja omaksua ja ammennan oppilaille loputtomasti inspiraatiota.
On siis varmaan osa minun tehtävääni jakaa tätä käsityön riemua myös muille, tartuttaa iloa ja intoa, osaamista ja oppimista. Käsityöt ja omilla käsillä luominen on loputon inspiraation lähde.
Alla listausta merkittävimmistä merkkipaaluista ja tapahtumista käsityöurani aikana. Niin, ”käsityöura…” - osa-aikaista ja muun työn ohessa tämä kaikki on kuitenkin ollut tähän asti, saa nähdä mihin tulevaisuus vie.
Edit. Nyt kun sain kasattua tähän suurimpia kohokohtia, niin olen ihan pöyristynyt itsekin; olen kyllä ollut todella monessa mukana ja saanut paljon kaikkea isoakin aikaiseksi. Jännittää jo ihan itseänikin, että mitä tästä vielä tulee.
Jäätelöprinsessa KAL ja tuoteperhe
Jäätelöprinsessa on ainutlaatuinen neuleohjetuotesarja, joka koostuu valikoimasta keskeltä aloitettuja neliöitä ja muita yhdisteltäviä osia. Nämä elementit yhdistävät kauniisti pintaneuleiden luomat tekstuurit, valon ja varjon leikin sekä symmetrian periaatteet luoden harmonisen kokonaisuuden. Suunnittelijana koen tästä suurta riemua ja iloa!!
Ensimmäinen neliö: Vanilja
Jokainen osa on itsenäinen taideteos, jota voi käyttää luovasti omissa neuleprojekteissa. Voit yhdistää niitä vapaasti ja valita omat suosikkisi. Tarjolla on myös valmiita ohjeita, kuten Jäätelöprinsessa Peitto KAL, joiden avulla voit helposti toteuttaa upeita neuleluomuksia.
Jäätelöprinsessa on täydellinen valinta kaikille neulonnan ystäville, jotka etsivät inspiraatiota ja uusia haasteita. Se sopii sekä kokeneille harrastajille, että rohkeille aloittelijoille, ja tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia omalle luovuudelle.
Jäätelöprinsessalle on luvassa jatkoa, ja koko kuningaskunnalle, sillä erilaisten Jäätelörpinsessapalojen lisäksi on suunnitteilla mm. pienempi jäätelöprinssi ja suurempi jäätelökuningatar palasarja, sekä tietenkin näitä varten omat projektit.
Kannattaa pysyä kuulolla!
Hattaraprinsessa KAL
Hattaraprinsessa on ihana cocktail hattaraa, prinsessaa ja neulontaa.
Ohjeessa on kahdeksan hurmaavaa osaa erilaisia pintaneuleita. Lopputuloksena syntyy puoliympyränmallinen huivi.
Neulontamatka alkaa itse kehittämälläni ennennäkemättömällä aloitustavalla huivin keskeltä niskasta. Kokeneempikaan neuloja ei pysty jälkikäteen arvaamaan miten aloitus on tehty. Uuden aloituksen jälkeen jatketaan toinen toistaan kivemmilla pintaneulekuvioilla.
Arteenin menetelmä vol1 ja vol2
Rakastan huivien suunnittelua ja neulomista. Sen verran monta huivia on tullut tehtyä, että päässä "niksahti" parikin kertaa visio, kuinka niskasta aloitettavan huivin aloituksesta saisi vieläkin siistimmän. Ensimmäisen tein jo vuosia sitten kun tytär oli vielä pieni. Neuloin hänelle kauniin pitsihuivin johon sovelsin tätä aloitusta. En edes kunnon kuvia ehtinyt ottaa kun huivi joutui jo hukkaan. Menetelmä ei kuitenkaan siinä kadonnut. 
Arteenin menetelmä on oivallinen tapa aloittaa kolmion mallinen huivi keskeltä niskasta.
Arteenin menetelmä vol.2 on hyvin samanlainen kuin ensimmäinen menetelmä, se on omiaan puolipyöreän huivin aloittamiseen niskasta.
Kummassakin aloituskohdasta tulee todella huomaamaton ja siisti. Osa silmukoista muodotsaa huivin reunaan tulevan ainaoikeinreunustan ja osa itse huivirungon.
Neulehuivit, erikoisjuttuna kaksipuoleisuus
Neulojat ja virkkaajat tunnistavat tilanteen; olet tehnyt upean ...vaikka huivin, ja sun hyvä ystävä nostaa sen eteensä pitkien käsivarsien päähän ja ihastelee sitä vuolain kehuin, että kuinka kaunis se onkaan, ja kuinka taitava sinä oletkaan... ja huivi on hänen kädessään väärin päin ja hän katsoo huivin nurjaa puolta. Ihan kiva tietty, että seki on niiiin kaunis, mutta... Toinen jokaiselle tuttu juttu on se, kun itse kietaisee sen huivin vahingossa väärin päin kaulaansa. Tai se muuten vain tuivertuu niin, että siitä näkyy lähinnä vain nurja puoli.
Ratkaisu: huivi, jonka nurja puoli on yhtä nätti kuin oikeakin. Näitä on kertynyt jo useampi ja lisää, lisää on tulossa!! Lieko, Kuulakka, Lá Breá, Pepple edge, Joy of Colors ja Joy of Stripes, Senja...
Pari virkkausmallia kansainvälisesti erittäin suositussa virkkauskirjassa. Ei pal mittään, mutta alku se tämäkin on. Barahir ja Gilwen.
Elämä on runo KAL
Kalevala CAL projektin jälkeen sain kunnian suunnitella neulotun palapeiton ja yhteisneulonnan Novitan 90-vuotisjuhlan kunniaksi.
Tartuin oikein mielelläni haasteeseen ja tavallisten alhaalta ylös neulottujen ruutujen sijaan halusin tähänkin symmetriaa. Ruudun olisi alettava keskeltä. Haasteensa siihen tuo vain se, ettei silmukka ole neliön mallinen, vaan se on leveämpi kuin korkeampi, jolloin perinteinen "kahden silmukan lisäys kussakin kulmassa joka toinen kerros" ei valitettavasti riitä pitämään ruutua sileänä, vaan se käpertyy kupille. Tai tasaiseksi pakotettuna reunan silmukat venyvät leveämmäksi kuin keskellä olevan silmukat.
Laadin malliin siis uudet lisäystavat ja sen lisäksi vinkit ja neuvot kuinka lankojen sitomisen ja kuljettamisen voi tehdä mahdollisimman siististi myös palan nurkissa. Seitsemän erilaista kuvioruutua, liitos ja reunus. Tämän suunnittelusta koen iloa ja onnistumisen riemua!
Kuva Johanna Vaurio-Teräväinen
Taito lehti ja Taitokeskuksen projektit
Taitolehteen tai Taitokeskuksen projekteihin olen päässyt suunnittelemaan mm. Tähti ponchon ja -säärystimet, Saara Hopea baskerin ja kämmekkäät, Helmililja -mekon, Kuutar -virkatun huivin.
Helmililja mekon kaulus, Kuva Sonja Karlsson
Kuutar -virkattu huivi. Kuva Sonja Karlsson
Kurssit ja tapahtumat
Olen opettanut Nurmijärven opistolla useampaa neule- ja virkkausaiheista kurssia, järkestänyt käsityöretriittiä, luennoinut ja opettanut tapahtumissa ja vaikka esiintyminen ja esillä olo on muuten ollut jotenkin vaikeaa ja haastavaa, niin kädentaitojen parissa olen nauttinut näistä tilanteista paljon!
Syksyllä 2024 Jyväskylän taitokeskuksessa koulutan Käsinneulonnan tekniikoita (ammatillinen ja syventävä koulutus), jossa johdatan opiskelijat pintaa syvemmälle erilaisiin neulonnan saloihin, tekniikoihin ja juttuihin.
Sama koulutus ja vastaava neulesuunnittelun koulutus on tulossa myös keväällä 2025. Tulen myös mielelläni opettamaan ja vetämään työpajoja paikallisille opistoille ja muille ryhmille. Tervetuloa mukaan.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen
Galadriel CAL
Järvenpäässä sijainnut lankakauppa Lentävä Lapanen kutsui minut Kalevala CAL:n jälkeen suunnittelemaan yhteisvirkkauksen. Pidän kolmiulotteisista pinnoista ja kohokuvioista ja siitä saikin alkunsa Galadriel virkattu palapeitto. Tämä on yhä verkkokauppani suosituimpia virkkausmalleja ja sitä on virkattu ympäri maailman.
Kalevala CAL
Kalevala CAL ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä kerron jotain sen alusta ja sivustakin...
Pääsin osallistumaan virkkausohjeiden kääntämisen myötä myös kansainväliseen virkkausprojektiin, jossa virkkaussuunnittelijat ympäri maailman suunnittelivat 12 tuumaiset virkatut palat samaan yhteisvirkkausprojektiin. Se ei mennyt moneltakaan osin hyvin, eikä siitä sen enempää, mutta siitä syntyi kipinä ja ajatus, että jos suomalaisten luovuuden ja yhteen hiileen puhaltamisen kyvyn valjaistaisi, niin ei tiedä mihin se johtaisi. Tätä pyörittelin mielessäni ja jossain vaiheessa uskalsin sanoa ääneen "kääntäjä-virkkaaja-kollegalleni" Millalle (vai kumpi sen sanoikaan ensin...), ja hänellä oli ollut ihan samat ajatukset. Lyötiin heti hynttyyt yhteen ja päätettiin että panostetaan yhteen kunnolliseen ennemmin kuin pariin "sinnepäin" projektiin.
Puitteita, ruudun mitoitusta, lankavalintoja ja kaikkea mahdollista palloteltiin yli puoli vuotta ihan kahdestaan ennen kuin tiedettiin mitä tehdään ja miten. Sen jälkeen alettiin kasata vapaaehtoisia suunnittelijoita, testivirkkaajia ja kääntäjiä (seitsemän eri kieltä, huh!). Kalevala CAL:iin valikoitui aivan huippuporukka sellaista tietotaitoa, luovuutta ja energiaa, että siitä ei voinut tulla kuin mahtava lopputulos. Toki kokonaisuuden hallitseminen, jatkuva saatavilla olo, ohjaaminen, delegointi, selvittäminen ja porukan luotsaaminen samaan suuntaan vaati järjettömän määrän aikaa ja energiaa, mutta se oli sen väärti.
Tämä projekti on varmasti ollut jonkinlaisessa "ohjauksessa", sillä ihan täysin suunnittelematta ja vahingossa ensimmäinen Ilmatar -pala julkaistiin Ilmattaren päivänä. Kaikki ei mennyt näin hyvin ihan vanhingossa, työpanosta tähän on laitettu ihan valtavasti.
Minun itseni ja Millan ylpeytenä tässä projektissa on ylipäänsä sen olemassa olo, koko projektin suunnittelu ja veto, mutta yksin tähän ei olisi pystytty. Jokainen kymmenistä vapaaehtoisista on hoitanut oman osansa kokonaisuudesta.
Konkreettista kädenjälkeäni tässä projektissa on Ilmatar -ruutu, Väinämöinen -liitos ja Pohjolan neito -reunus.
Kalevala CAL peitto on todennäköisesti muuttanut suomalaisten käsitöiden tekemisen ja osaamisen kansallisidentiteettiä, niin hyvin projekti otettiin vastaan ja adoptoitiin omaksi. Monet ovat kutsuneet sitä virkkauksen ylemmäksi oppimääräksi. Se elää yhä vuosienkin jälkeen vahvasti ihmisten mielissä - ja sängynreunoilla ja sovan käsinojilla.
Minä ja Milla saimme myös kunnian vastaanottaa Noste palkinnon Kalevala CAL:n projektin vetämisestä ja pääsimmepä pienellä porukalla lahjoittamaan yhden peiton Presidenttiparille Mäntyniemeen. Vahvasti tämä jää omiinkin mieliin. Uskomaton projekti!!
Tunnettujen virkkausprojektien käännöstyöt
Elämä välillä antaa ja välillä ottaa. Välillä näiden raja on häilyvä. Sairastuin uupumukseen ja tämän myötä arkipäivän suureksi sulostuttajaksi nousi virkkaus. Olin äimistynyt kuinka mahtavia projekteja maailmalla tehtiin, kuten Dedri Uysin suunnittelema Sophies Universe.
Kuulin uudesta upeasta Helen Shrimptonin suunnittelemasta peittoprojektista nimeltä Mandala Madness ja ajattelin heti, että olisi aivan kerrassaan upeaa jos tämän saisi myös suomalaisten ulottuville omalla kielellä (kannustan kyllä myös virkkaamaan ja neulomaan englanniksi tai muilla vierailla kielillä, sillä loppujen lopuksi se ei vaadi paljoa, mutta antaa ja avartaa maailmaa paljon!).
Laitoin viestiä Helenille ja kysyin lupaa projektin käännökseen. Hän ohjasi minut "käännösporukan" pakeille, ja niin sai alkunsa suomalaisten vapaaehtoisten käännösryhmä. Huutelin ja kyselin sosiaalisessa mediassa vapaaehtoisia mukaan ja hiljalleen porukan määrä kasvoi jopa pariin kymmeneen. Käännettiin lukemattomia virkkausprojekteja suomeksi ja vastaavasti saatiin lukemattomille projekteille käännöset muille kielille.
Mandala Madness oli ensimmäinen käännös ja se sai ihan ennenkuulumattoman vastaanoton suomalaisessa virkkausyleisössä. Ei oo mikään pelkkä mummojen juttu ja virkkaus on paljon muutakin kuin ruusukuvioiset ruutuvirkatut verhot mökin keittiön ikkunassa.
Tämän myötä suomalainen virkkausmaailma ei palannut enää koskaan ennalleen.
Lehmus ja Aquila
Ensimmisiä "merkittäviä" suunnitteliurani ahaa- elämyksiä oli Lehmushuivin kuvion syntyminen. Rakastin mm. Kiri -huivia ja kaikkia lehtikuvioisia pitsejä, mutta mieltäni kaivoi, ettei lehtien jatkuminen reikäisemmässä pitsikuviossa ollut täydellistä, vaan pystysuunnassa lehtien välissä oli yleensä yksi oikea silmukka, joka näytti orvolta ja yksinäiseltä. Siis haloo, ensinnäkin kuka miettii yksittäisiä mallikuvioita näin tarkasti. No minä ainakin. Noh, sain mieleeni jonkin vahvan kuvan, että sen voisi tehdä niinkin, että pystysuunnassa lehtien välissä kulkee "3-yht" -silmukoilla neulottu lehtiruoti, mikä tekisi kokonaisuudesta seesteisemmän ja tasapainoisemman. Mutta se ei ollut käytännössä mahdollista. Kokeilin lukemattomia kertoja ja aina silmukoita oli liikaa tai tapahtui jotain muuta outoa, mutta visio oli niin vahva, etten voinut lopettaa. Sitten yks kaks yks kaunis päivä se loksahti kohdalleen. Haa, täydellinen lehtipitsikuvio oli syntynyt, tasapainoinen kuvio, jossa lehtikuvioiden välissä oli lehtiruoti.
Suunnittelin lehtikuviosta niskasta aloitettavan kolmiohuivin Lehmus, joka on julkaistu nettineulelehti Ullassa. Se on saavuttanut suurta suosiota ympäri maailman.
Lehmus-huivin myötä syntyi myös avoimempi pitsikuvio samalla ajatuksella ja siitä edelleen Aquila -huivi, mikä löytyy niinikään Ulla:n sivuilta.